URBACtin Hyvät käytännöt – onko niistä opiksi suomalaisille kunnille ja kaupungeille?

URBACTin Hyvät käytännöt -prosessi jatkuu Transfer Network -verkostoissa, joiden avulla Hyviä käytäntöjä sovelletaan ja siirrettään käyttöön. Haku niiden piriin on avoinna myös suomalaisille kaupungeille ja kunnille 10. tammikuuta 2018 asti. Hakuohjeet ovat saatavilla ohjelman kotisivuilla: http://www.urbact.eu/open-calls-networks.

Hyviin käytäntöihin voi tutustua niille varatulla sivustolla: http://www.urbact.eu/good-practices/home. Tutustumista helpottaa Hyvien käytäntöjen ryhmittely viiteen teemaan eli integroivaa kaupunkikehittämistä, osallisuutta, hallintaa, ympäristöä ja taloutta käsitteleviksi. Etelä-Eurooppa on vahvasti edustettuna. Espanjasta on Hyviä käytäntöjä eniten (17). Seuravaksi eniten niitä on Italiasta (14) ja Portugalista (9). Suomesta Hyviin käytäntöihin nimettiin Tampereen kaupungin TARMO+-hanke.

URBACTin Hyvät käytännöt tukeutuvat tuttuihin vertailuoppimisen (benchlearning) ja esikuva-analyysin (benchmarking) periaatteisiin. Jälkimmäisessä tarkoituksena on hyödyntää hyvää esimerkkiä omaan kehittämiskohteeseen. Vertailuoppimisen idea on sama, mutta siinä korostetaan yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen merkitystä toiminnan kehittämisessä. Näihin periaatteisiin tukeutuva lähestymistapa on toimiva ja sitä on sovellettu yleisesti myös kotimaisessa alue-  ja kuntakehittämisessä.

URBACTin Hyvät käytännöt ovat hyvin eri tyyppisistä toimintamalleista muodostuva heterogeeninen kokonaisuus. Se johtuu siitä, että yleiseurooppalaista paikallishallintomallia ei ole, vaan kukin maa on luonut omanlaisensa hallintojärjestelmän. Hyvien käytäntöjen kehittämiskonseptien soveltamismahdollisuuksia Suomessa onkin arvioitava tapauskohtaisesti eli kunkin kunnan ja kaupungin kehittämistarpeisin perustuen. Hyvien käytäntöjen ”hyvyyttä” oppimisympäristöinä voidaan tällöin jäsentää kahdesta perspektiivistä. Ensinnäkin on muodostettava näkemys siitä, miten hyvin Hyväksi käytännöksi nimetty toimintamalli edustaa aihepiirinsä parhaimmistoa suomalaisesta näkökulmasta tarkasteluna. Toinen arviointikriteeri liittyy siihen, minkä typpisten kehittämishaasteiden osalta kotimainen kuntakehittäminen on mielekkäästi tarkasteltavissa ja käytännössä toteutettavissa eurooppalaisten verrokkien muodostamassa yhteistyöjoukossa.

Yleisesti URBACtin Hyvät käytännöt näyttäisivät liittyvän seuraaviin neljään eurooppalaisen paikallishallinnon peruspiirteeseen tai kehittämissuuntaan. Ensinnäkin niiden perusteella eurooppalainen julkishallinto näyttäytyy moniportaisena. Erityisesti terveyspalvelujen järjestämissä aluetasolla on yleensä paikallistasoa merkittävämpi rooli. Tämä korostaa monitasohallintaa sekä palveluiden kansallista, alueellista ja paikallista yhteensovittamista. Toiseksi Hyvien käytäntöjen luettelo heijastaa sitä, että useissa maissa kuntien palvelujen järjestämisvastuu on suurempi kuin tuottamisvastuu. Tämä näkyy esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden merkittävänä roolina palvelujen tuottamisessa. Kolmanneksi Hyvät käytännöt osoittavat, että osallistaminen ja yhteenkuuluvuuden edistäminen ovat ajankohtaisia kunta- ja kaupunkikehittämisessä kaikkialla Euroopassa. Niitä pidetään tärkeinä mm. asuinalueiden kehittämisessä ja maahanmuuttajien integroimisessa. Neljänentä Hyvien käytäntöjen piirteenä erottuu pyrkimys maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistarkasteluun, jota Suomessa on totuttu tarkastelemaa MAL-yhteistyön viitekehyksessä.